Synnytyksestä pian 6 viikkoa

Ei kyllä uskois. Aika menee niin nopeasti! Mä oon palautunut synnytyksestä tosi hyvin. Tai voiko sektiota kutsua synnytykseksi? Musta tuntuu etten ole synnyttänyt noita ihania lapsia. Ne vaan tupsahti meidän elämään. Olin leikkaus päivänä poissa tolaltani enkä ollut ollenkaan oma itseni, enkä muista siitä paljoakaa.. Sitten se kahden viikon sairaalajakso tytöillä verotti meidän tutustumista toisiimme. Kun he pääsivät kotia niin olin jo hyvässä kunnossa ja samanlainen olo kuin ennen raskautta. Tuntui siltä että mitään ei olisi tapahtunukkaan, vaikka lapsen syntymän pitäisi isoin asia elämässä.. Sitten tytöt pääsivät kotia ja alkoi meidän arki :) Uskon että tunneside, vai mikä lie olisi kehittynyt nopeampaa ja "rajummin" jos olisin synnyttänyt tavallisesti ja päässy muutaman päivän päästä kotia synnytyksestäkotia.. Mutta nyt tämä on aika "laimeeta". Tietysti rakastan tyttöjä ja ne on nyt tärkeimmät mun elämässä, mutta se tunne on tullut pikkuhiljaa näiden kuuden viikon aikana. Toivottavasti ymmärrätte mitä yritän ajaa takaa :)

 Kaikki raskauskilot on tainnut jo lähteä. Pitääpä käydä uudemman kerran puntarilla kun ehdin. Vielä haluan muutaman kilon pois.

Tässä hurjia kuvia viikon päästä sektiosta.

Sektio haava 8. päivnä synnytyksestä kun Agraffit otettiin pois.

Tässä reilu kuukausi sektiosta

Voiku saisin aikaiseksi siivota meidän asunnon niin voisit ottaa koti kuvia.

Tässä meidän A

B ja äippä

TYTÖT

Tytöt on huomenna aamulla viikon vanhoja. Tytöt ovat voineet tosi hyvin alusta asti. A vauvalla oli hieman hankaluuksia alkumetreillä, koska napanuora oli kaksi kertaa tiukasti kaulan ympärillä ja hän ehti vetäistä lapsivettä keuhkoihin. Hän ei itkenyt synyttyään. Häntä aloitettiin hoitaa kiirreellisesti napanuora leikatiin kaulalta ja keuhkoista imettiin vettä. A vauva oli aamupäivän nasaalissa, mutta iltapäivällä, kun näin lapset olivat jo tavallisessa sängyssä hyvinvoivina. Muuta hengitys apua ei ole tarvittu. Ainoastaan veren happiarvoja, hengitystä, verenpainetta ja bilirubiiniarvoja on seurailtu (suurimmaksi osaksi nämäkin ovat olleet kunnossa). Molemmilla on nenämahaletkut, jota käytetään, kun tytöt eivät jaksa syödä. B vauva oli hieman paremassa kunnossa, kuin siskonsa. Napanuora oli hänenki kaulan ympärillä yhden kerran. Hän rääkäisi oikein kunnolla. Lääkärit katsoivat hänet ja kapaloitsivat ja toivat mulle näytille. Ja voi, että minkä näköinen hän oli. Aivan vanhan paapan. :D Kasvot olivat valkoisen kinan peitossa ja ilme oli mitä surkein! Mutta se oli ihana näky <3

Vielä tytöt eivät jaksa kaikkea syödä itse ja ovat väsyneitä. Mutta kaipaavat syliä ja seuraa :) Kotiutumisesta en vielä tiedä. Enkä halua hirveesti kyselläkkään. Kyllä ne kotia pääsevät pian. :) Tuleepahan sitten yllätyksenä.

Rakkaat pienet ihanuudet ♥

Mistä on pienet tytöt tehty?

Talven lumihiutaleista, auringonsäteistä,

kevään kukkasista ja kesän herkuista.

Niistä on meidän pienet tytöt tehty ♥

35+1, 5.8.2011, 8:08 ja 8:15 Syntyivät A-tyllerö ja B-typykkä. 

A:lla painoa 2046g ja B:llä 2140g, molemmilla pituutta 43cm.

Kerron lyhyesti meidän päivästä. Aamulla kuuden aikoihin alkoi leikkausvalmistelut. Leikkaussaliin päästin puoli kahdeksan aikaan. Siellä mua valmisteltiin ja puudutettiin. Puudutus ei kuitenkaan onnistunut tarpeeksi hyvin, koska pystyin liikuttelemaan jalkoja ja tunsin kaiken paitsi en kipua.. ..alussa. Olin kuitenkin aika sekavassa tilassa koska en muista A-vauvan syntymää. Hän ei rääkäissyt, koska keuhkoissa oli vettä. Hänet vietiin imettäväksi ja katsomaan että kaikki oli kunnossa. Seitsemän minuutin päästä (joka ei kyllä tuntunut niin pitkältä ajalta) B-vauva nostettiin ylös ja hänet kuulin oikein hyvin! Käärittiin kapaloon ja tuotiin mun luo ja sain pidellä häntä hetken. Muistan vain kinaiset kasvot peittopaketista kurkistavan. Kuvista näkee että taisin antaa pienelle pusun. Itkin onnesta ja hämmenyksestä ♥

Vauvat vietiin kärryllä hoitoon ja S lähti heidän mukaansa. Mua alettiin kursia kokoon ja puudutus oli heikentynyt tai jotkus paikat eivät olleet puutunut tarpeeksi. Tunsin suunnatonta kipua. Sekavana huusin että virtsarakkoon sattuu (en tiedä kuinka kovaa). Anestesia lääkäri laittoi suoneen lisää lääkettä,joka ei ilmeisesti auttanut, koska sitten hän laittoi nukutusläkettä.

Olin untenmailla puolitoista tuntia ja heräsin kymmentä vaille kymmenen. Heräämössä olin unissani jatkanut itkua ja herätessä itkin, itkin, itkin ja itkin. Vaikka kaikki oli hyvin. Heräämöstä pääsin 11:45 mutta kaikki hoitajat olivat silloin syömässä joten pääsin osastolle vasta kello 13. Tänä aikana S kulki keskolan ja heräämön välillä ja kävi myös näyttämässä mahtavia kuvia sairaalan kanttiinissa sukulaisille. S oli saanut aivan super hyviä kuvia ♥

Vauvoja pääsin näkemään vasta vähän ennen kolmea, kun iltavuoro oli saanut raportin ja heillä oli aikaa auttaa meitä. Inhottavaa oli odottaminen heräämössä ja osastolla, koska halusin niin päästä tyttöjen luokse.

Tytöt olivat oikein pirteitä ja reippaita. Ensiksi sylittelin hereillä olevaa A-tyttöä. Hän tarrautui heti tissiin kiinni ja jaksoi imeä tunnin vaikka sieltä ei tullut mitään tai vaan pari pisaraa. Sillä aikaa B-neiti oli isin sylissä ja nukahti siihen. Tehtiin vaihtokaupat ja sain nukkuvan B-neidin ja unisena hänki tarrasin kiinni muutaman kerran mutta vielä pitää harjoitella miten isoksi se suu pitääkään avata.

Maltoin mennä syömään vasta kuuden aikaan ja mulla oli suden nälkä. Huomenna aamupäivällä lisää kenguruhoitoa. Oon niin onnellinen ja odotan innolla että voin paremmin ja voin hoitaa pikkuisia! ♥

Kerron myöhemmin vauvojen voinnista syntymästä eteenpäin, omasta voinnista, maidon noususta ja laitan kuvia.
Kysymyksiä saa kysellä, en varmasti muista kirjoittaa kaikkea!

35+0

Nyt alkoi jännittämään ihan kamalasti. Tai ainakin tuli ihan itku eikä millään meinaa hellittää. Huomenna aamulla kello 8:00 suunniteltu sektio. Toivottavasti tytöt voi hyvin ja pääsevät meidän syliin mahdollisimman pian<3 Tuntuu, että on ihan kamala ikävä niitä vaikka ei olla koskaan nähty. Muutaman päivän ovat olleet tosi vaisuja, varmaan aavistavat jotain tapahtuvan.

Ainutlaatuinen